Teatteri Lysti — Hervannan Teatteri Lysti ry
Vieraskirja
Vierakirjaan voit kirjoittaa julkista palautetta, kysymyksiä, arvosteluja tai vaikkapa runon. Kirjoita uusi viesti sivun alareunassa olevaa lomaketta käyttämällä. Sähköpostiosoite ei näy julkisesti. Muistathan että Teatteri Lystillä on oikeus poistaa asiaton viesti. Käytäthän vieraskirjaa ainoastaan kommentointiin teatterista. Vieraskirjan väärinkäytöstä voidaan käyttäjää rajoittaa teatterin sivuilla. Voit kirjoittaa myös palautetta klikkaamalla tästä.
Jukka kirjoitti 07.08.2015 kello 10:10, että:
Kauppa-Lopo Haiharassa 6.8.2015 oli elämys. Teatraalisuutta sanan varsinaisessa myönteisessä merkityksessä ja mieleenpuristuvaa tragikomiikkaa parhaimmillaan. Suru ja ilo rinnan kuin kaikessa. Tänks ja onnea koko tiimille.
Tapani Lahdenmäki kirjoitti 05.07.2015 kello 23:11, että:
Hei.
Olin 5.7 “Kauppa-Lopon” dramatisoija Raimo Lahdenmäen avec:ina katsomassa esitystänne … voin sanoa, kokonaisuutena minulle kesän paras päivä …
Timo Kytö kirjoitti 29.06.2015 kello 06:06, että:
Teistä laitoin tarinaa
ilman mitään narinaa
feispuukin seinälle
juuri tälle päivälle
Tampere ryhmässä
ei ollenkaan niin tyhmässä
mainosta mä runoilin
sanojani punoilin
vallan oivaan muotoon
se yleisöä tuokoon.
Maarit Kaihlanen kirjoitti 03.08.2014 kello 20:08, että:
Todellinen “kultuuripläjäys” 31.7. Haiharassa
Teatteri Lysti – Siunattu Hulluus – Ihana, hulluttelu hulluudesta. Päättyi mahtavaan Veikko Lavin runo-lauluun jossa muutamalla sanalla oivasti “kohotetaan jokaista meitä” . Ihana ilta seurata sydänystävän esiintymistä sekä yhtyä loppulauluun ja näihin sanoihin:
Ihmisiä on kuin muurahaisia,
ne loputonta polkuansa taivaltaa.
On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
niin ettei heitä toisistaan voi erottaa.
Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,
niin kahta samanlaista eipä ois’.
Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,
häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.
Jos sä olet saanut hyvän ystävän,
tee kuni saituri, mi aarteen piilottaa.
Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,
pois hopeoistaan kaikki tahrat kiillottaa.
Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,
kun suuri aarre sulle suotu on.
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.
Seppo Virtanen kirjoitti 06.03.2014 kello 13:01, että:
Hei vaan Lystiläiset ja hyvää tulevaa kesä esitystä,mikä lieneekin.
Viime suven esitys oli mukava kokomus,kiitos siitä.Tammen Pertille
tässä samalla lupaamani tervehdys.
Seppo Virtanen,tukkilainen
Jarkko Pahkala kirjoitti 24.11.2013 kello 20:08, että:
Kiitos lystiläiset esityksestänne Liian paksu perhoseksi (24.11.13). Todella nautinnollista katsottavaa. Paulan esiintyminen oli aivan ensiluokkaista (jälleen). Olitte onnistuneet luomaan Cinolaan hienot puitteet näytelmällenne. Onnistuitte loistavasti ja jokainen esiintyjä voi olla ylpeä panoksestaan. Taas yksi syy olla ylpeä hervantalaisuudestaan.
Lämmin kiitos.
Jukka L. Savolainen kirjoitti 08.08.2013 kello 23:11, että:
Olen nähnyt kriitikonurallani toista sataa teatteriesitystä, vaikka päätoimeni on lähinnä elokuvan puolella. Siksi minua kiinnostaa teatteri vieläkin enemmän, sillä teatterissa ei voi fuskata, eikä myöskään leikkaaja pääse lopputulosta editoimaan. Olipa kyse ammattimaisesta tai harrastajateatterista, on kyse aina esityksen intohimosta ja ryhmän halusta antaa parastaan yleisölle. On rehellisesti todettava, että Laulu tulipunaisesta kukasta oli itselleni teatteriversiona vieras. Olen toki elokuvaversion nähnyt, mutta ensimmäisen kerran tähän Johannes Linnakosken tuotokseen pääsin tutustumaan juuri Lystin esityksenä.
Tarina on yhä ajankohtainen, sillä moni mies hakee sitä parempaa puoliskoaan ja etsintämatkallaan myös rikkovat naisten sydämiä, jotka uskovat miehen hyvyyteen. Toisaalta tarinan voisi myös tänä päivänä kääntää myös toisinkin päin, jos noin tasa-arvoisesti ajatellaan.
Ohjaaja Seppo Heinolan dramatisoima ja ohjaama näytelmä on alkuperäistä tekstiä kunnioittava ja kesäteatteriperinteitä vaaliva kokonaisuus. Itse ehkä olisin kaivannut sovituksessa kunnon ravistelua ja ehkä pientä modernisointia. Ohjauksellisesti homma sujuu suhteellisen hyvin, kun muistaa että kyseessä on harrastelijateatteri. Melko pitkälti homma toimii juuri niin hyvin kuin vain tällaiselta ryhmältä voi odottaa. Mutta kokonaisuudesta nousevat muutamat ammattimaisesti roolinsa vetävät näyttelijät, Olavia esittänyt Jarno Puusniekka, Kyllikkiä esittänyt Teija Vallinaho ja Elämänlankaa esittänyt Merja Pohjola.
Pienistä puutteista ja modernisoinnin vähyydestä huolimatta Lystin Laulu tulipunaisesta kukasta toimii yllättävän hyvin Haiharan taidekeskuksen maisemissa.
Seppo Heinola kirjoitti 22.07.2013 kello 13:01, että:
Ote Panu Rajalan,joka kävi katsomassa esitystämme, päiväkirjasta:
“Vielä Laulu tulipunaisesta kukasta Haiharan kartanon maisemassa, Teatteri Lysti esitti, Seppo Heinola sovitti, ohjasi ja kutsui paikalle. Aamulehden nurkkakriitikko haukkui esityksen aivan kohtuuttomasti, jopa väärin kuvauksin (Olavi ei suinkaan ole pahantuulinen läpi esityksen, vaan korea hurmuri kuten pitää). Mukana kauniita naisia, välillä jopa ihanan vähäpukeisina. Kyllikki, Teija Vallinaho, on komea ilmestys. Kokemus oli positiivinen, sovitus uskollinen Linnankoskelle moralisointiin saakka. Tuttua tekstiä, kun käsikirjoitin tämän Mikko Niskasen elokuvaan 1971.”
Ilkka Saarinen kirjoitti 21.07.2013 kello 18:06, että:
Kiitos hyvästä esityksestä sunnuntaina 21.7.2013, nautimme paljon! Esitykseen oli hienoa eläytyä ja se viihdyttää mieltä vielä jälkeenpäinkin.
Airi Thomasson kirjoitti 19.07.2013 kello 21:09, että:
Hei! Olen käynyt hervantalaisen Teatteri Lystin esityksiä katsomassa jo useampina vuosina. Laulu tulipunaisesta kukasta on mielestäni todella hyvä esitys. Päähenkilö Olavi Koskelaa esittävä Jarno Puusniekka oikein eläytyi osaansa ja katsovat saivat nauraa ja vähän pelästyäkin hänen suoritustaan. Kaikki häntä rakastavat neitokaiset olivat suorituksiltaan täydellisiä ja pienet paljasjalkaiset taaperot saivat esityksillään katsojilta taputuksia. Menisin vaikka uudelleen katsomaan tätä näytelmää, sillä se oli mieleenpainuva ja hyvä! – Kiittäen, Airi Thomasson.
Aino P. kirjoitti 15.07.2013 kello 21:09, että:
Kiitos hienosta esityksestä! Pääpari oli mitä mainioin, ja Olavin sussut vuorottain hauskoja ja sydäntä riipaisevia. Olen lukenut Linnankosken romaanin, ja tässä versiossa Olavi oli sympaattisempi ja ymmärrettävämpi. Kiitos kaikille näytelmän kanssa puurtaneille.
Aila Mannikainen kirjoitti 15.07.2013 kello 18:06, että:
Kiitos upeasta tulipunakukasta!
Olin eilen katsomassa sen, enkä tuntenut olevani harrastelijateatterissa. Niin vahvaa ja taitavaa esitystä oli ihana seurata. Olavi osasi erityisen hyvin tuoda esille sen ristiriitaisuuden, joka tuollaisen hurmurin elämäntavasta seuraa.
Oli aivan huikea kohtaus, kun hän sai kuulla ja luulla Kyllikin olleen toisen miehen heilana ennen häntä.
Olavin repliikkien määrä ja kakistelematon muistaminen oli uskomatonta taitoa.
Kaikki esittäjät olivat upeita omissa osissaan, ohjaus ja lavastus oli upeata työtä. En osaa varmaan kyllin kertoa miten voimakkaan tunteiden myrskyn esityksenne aiheutti. KIITOS!!
Merja Pohjola kirjoitti 15.07.2013 kello 16:04, että:
En ole itse vielä lukenut Aamulehteä, mutta YHDEN ihmisen mielipide ei meitä kaada. Meillä on ihana Olavi, joka on herkkä kun täytyy olla herkkä ja huutaa kun täytyy huutaa. Voisi sanoa, ettei heikkoja lenkkejä edes ole. Eikä unohdeta Seppoa, joka teki hirveän duunin – ja ONNISTUI. Mikään nuori vihreä toimittaja (?) ei vie sitä pois, että hänen “mielipiteensä” on vähemmistössä! (Harmi vain, että lehdessä, grrr…) YLEISÖ on rakastanut näytelmää. Joten torstaina taas – rinta rottingilla! Unohtaen ilkeydet ja muistaen vanhan viisauden, että ne, jotka osaavat, tekevät, ne, jotka eivät, kritisoivat heitä ;))) Torstaihin, ja kaikille – leuka pystyyn, ME OLLAAN KAIKKI HYVIÄ, NÄYTTELIJÄT, TYÖRYHMÄ JA MUUT!!!!
Paula Jokinen kirjoitti 15.07.2013 kello 10:10, että:
Kaikkee sitä voi lukutaitoinen lukea ja kaikella viisiin sitä voi ihminen näkemänsä kokea.
Olen todella pahoillani kaikkien näyttelijöiden puolesta Aamulehden, 15.7, kirjoituksen johdosta.
Kirjoituksessa ei ollut mitään oikein (ehkä nimet, mikä olikin vahingollisinta). Sympaatisempaa Olavia hymykuoppineen saa hakea.
Hurmaavimpia, aidomman tuntuisia, selkosanaisia, morsiamia ei voi löytää.
Tiedä sitten mikä kohtalon potkima tämä Aamulehden kirjoittaja oli, ja mitkä olivat hänen motiivinsa. Toivoisin kuitenkin hänen joskus ymmärtävän, ettei tälläisin sanakääntein voi ihmisiä kohdella.
Uskon vakaasti suurimman osan yleisöstä nauttivan ja ymmärtävän esityksen arvon.
Älkää antako periksi (sanosi rakas isävainaani)
Jari Aartola kirjoitti 11.07.2013 kello 00:12, että:
Olin katsomassa ensi-ilta näytöksessä mahtavaa esitystänne. Eivät olisi ammattilaisetkaan pystyneet parempaan. Roolisuoritukset olivat varmaotteisia vaikka oli kyseessä vasta ensi-ilta. Näytelmä oli mielenkiintoinen ja hauskakin vaikka tarina onkin vakavaa tukkilaisten toimintaa. Olen käynyt ennenkin Lystin näytöksissä ja nyt oli ote jo ammattimaista ja kehitys on todella huomattavaa. Kiitos kaikille esiintyjille ja ohjaajalle. Tulen myös tulevina vuosina katsomaan esityksiänne.
Eila Pohjola kirjoitti 10.07.2013 kello 18:06, että:
Ensinnäkin kiitos ohjaajalle, jonka vastuulla on ollut erinomaisen näytelmän ohjaus, ja myös paljolti lavasteet ja katsomon rakenteet. Seppo Heinola oli myös dramatisoinut esityksen niin erikoisesti, että siinä oli paljon pieniä nyansseja, jotka viihdyttivät, muun muassa “raivottarien kohtaus”. Sankaripari oli kaunis, näytteli erinomaisesti, ja myös äänet kantoivat hienosti. Olavin “naiset” lauloivat kauniisti ja jotkut näyttelivät jopa ammattitaitoisesti. Lapset olivat katsomon lemmikkejä, eikä syyttä. Näyttelijät puhalsivat kaikki yhteen hiileen, ja heistä näkyi se, että heidän välillään vallitsee hyvä yhteishenki. Teatterihan on aina osiensa summa. Kokemuksesta tiedän, että vaikeinta on olla lavalla ilman repliikkejä, mutta kuitenkin olla tilanteessa koko ajan läsnä. Lähes kaikki onnistuivat siinä hyvin. Tuskin uskoin katsovani harrastajateatteria. Kiitos kaikille hauskasta teatteri-illasta. Eila Pohjola.
Copyright © Hervannan Teatteri Lysti ry